Lakimuutos ei helpottanutkaan yritystoiminnan aloittamista työttömänä

Vuoden 2018 vaihteessa tuli voimaan lakimuutos, jonka tarkoituksena oli kannustaa työttömiä yritystoiminnan aloittamiseen. Muutoksen myötä työtön voi saada työttömyysetuutta ainakin neljän ensimmäisen kuukauden ajan siitä, kun yritystoiminta on aloitettu. Ennen yritystoiminta saattoi estää päivärahan maksamisen heti yritystoiminnan aloittamisesta lukien.

Lakimuutos ei kuitenkaan tuonut toivottua helpotusta kaikille yrittäjille. TE-toimistojen soveltamiskäytännön mukaan uutta lakia ei nimittäin sovelleta henkilöön, joka ryhtyy yrittäjäksi osaomistajuuden perusteella vakiintuneesti toimivassa yrityksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että lain ulkopuolelle jäävät ne yrittäjiksi katsotut osaomistajat, jotka työttömänä ryhtyvät yrittäjiksi toimintaan, joka on jo ollut olemassa. Henkilön tulee näissä tilanteissa ostaa koko yrityksen osakekanta, jotta häneen sovelletaan uutta lakia. Jos henkilö ei ole ostanut koko osakekantaa, häneltä evätään oikeus työttömyysetuuteen heti yrittäjäksi ryhtyessään.

Mielestäni TE-toimistojen linjaus ei ole lain hengen mukainen. Linjaus rajaa lakimuutoksen piiristä yhden yrittäjäryhmän ilman järkevää perustetta. Kyseenalaista on myös se, onko linjaus edes lain kirjaimen mukainen. Työttömyysturvalain mukaan uuden lain piirissä on kaikki yritystoiminta, joka on aloitettu työttömänä ollessa. Laissa ei ole mainittu poikkeustapauksia.

Toinen ongelmakohta uudessa laissa tulee eteen, kun yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta arvioidaan neljän ensimmäisen kuukauden jälkeen. Asiakasyhteydenottojen perusteella on ikävä kyllä todettava, että TE-toimistojen linjaukset ovat epäjohdonmukaisia ja asiakkaan on mahdoton ennakoida yritystoiminnan vaikutusta etuuteen. Kyseessä on vanha ongelma ja onkin kysyttävä, olisiko pää- ja sivutoimisuutta koskevat arviointikriteerit pitänyt myöskin uudistaa.

Yritystoiminta katsotaan päätoimiseksi, jos sen vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Sivutoimisuuden voi osoittaa esimerkiksi olemalla kokoaikatyössä yritystoiminnan ohella. Joissain tapauksissa työssäolosta yritystoiminnan ohella on kuitenkin tullut vaatimus sille, että yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi. Näin ei pitäisi olla, sillä tällöin ne henkilöt, jotka eivät ole löytäneet töitä, mutta joiden yritystoiminnan vaatima työmäärä on hyvinkin vähäinen, saavat päätoimisen yrittäjän määritelmän ja menettävät työttömyysetuuden.

Jos vähäinenkin työskentely yrityksessä voidaan katsoa päätoimiseksi yrittäjyydeksi, kuinka työnhakija voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, että hänellä on työttömyysturvaoikeus neljän kuukauden päästä?

Yritystoiminnan aloittamista helpottavalla lakimuutoksella oli hieno tavoite. Muutoksen tultua käytäntöön näyttää kuitenkin siltä, että se ei ollut riittävän laaja. Tulkinta yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuudesta tulisi olla selkeämpää, johdonmukaisempaa sekä ennakoitavampaa kuin mitä se on tänä päivänä. Lisäksi osaomistajat on saatava lain soveltamisen piiriin. Näin pienimuotoisen yritystoiminnan todella voisi aloittaa työttömänä ilman pelkoa etuuden menettämisestä.