Yrittäjyyttä 4 kuukautta työttömyysturvalla – uhka vai mahdollisuus

Vuoden 2018 alusta työttömänä on voinut aloittaa yritystoiminnan työttömyyspäivärahaa – myös ansiosidonnaista – saaden. Etuutta saa neljä kuukautta, minkä jälkeen, kuten aiemmin yritystoiminnan aloitusvaiheessa, arvioidaan, onko yritystoiminta sivu- vai päätoimista. Oikeus työttömyysetuuteen jatkossa riippuu arviosta. Lakimuutoksen tavoitteena on lisätä aloittavien yrittäjien määrää ja ”taloudellista aktiviteettia”, kuten hallituksen esitykseen on kirjattu.

Ajatellaan siis, että neljässä kuukaudessa ehditään selvittää toiminnan työllistävyyttä. Joulukuussa 2016 työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa selvityksessä todetaan: ”Lyhyt ja selkeästi rajattu määräaika takaa sen, ettei työttömyysturvalla aiheuteta kilpailun vääristymiä eikä kompensoida yritystoiminnan riskiä. Kyseessä ei ole tuki yritykselle, vaan sillä turvataan työnhakijan toimeentuloa ja tuetaan tämän työllistymistä.”

Aikaikkuna on asetettava johonkin, eikä tarkoituksena ole arvioida yritystoiminnan kannattavuutta tai jatkomahdollisuuksia, vaan ainoastaan selvittää toiminnan työllistävyyttä. Muutoksella siis madalletaan aloittamiskynnystä, jotta yhä useampi uskaltaisi tarttua yrittäjyysvaihtoehtoon ilman uhkaa työttömyysetuuden menettämisestä heti toiminnan alkaessa. Neljässä kuukaudessa vain joillain toimialoilla – oman ammattitaitonsa välittömässä hyödyntämisessä syntyvän laskutuksen kautta – voi nähdä todisteita toiminnan tuloksellisuudesta. Esimerkiksi uuden palvelun tai tuotteen rakentamisessa tämä aika on käytännössä vain silmänräpäys.

Samalla kun yrittäjyyteen kannustetaan (hyvä niin!) ja yrittäjien asemaa on pienin askelin sosiaaliturvankin osalta parannettu, täytyy pitää mielessä, että yrittäjyys ei sovi kaikille. Aihetta pohtiessani luin muutaman Google-haulla löytämäni yrittäjyyttä käsittelevän kolumnin ja haastattelun. Niissä käy ilmi varmasti monen yrittäjän helposti allekirjoittamia väittämiä: ”Yrittäjyys on vaikeaa, ja se vaatii osaamista ja antautumista.” ” ”Yrittäjäksi pitää olla idea, intohimoa ja osaamista.”  ja ”Se ei sovi kaikille nuorille, eikä se ole jokaiselle työttömälle tie eteenpäin.” Fakta kuitenkin on, että työntekemisen muodot ovat hurjassa muutoksessa ja yrittäjyys tullee olemaan yhä varteenotettavampi vaihtoehto yhä useammalle.

Lakimuutos tuskin vie yrittäjyyden pariin ketään sellaista, joka ei sitä jo muutenkin jollain tasolla pitäisi mahdollisena. Toivottavasti kynnys kuitenkin madaltuu ja muutoksen avulla työllistytään ja parhaimmillaan luodaan työpaikkoja. Voisin kuvitella, että mahdollisuuteen tartutaan erityisesti aloilla, joilla aloittamisen kynnys on muiltakin osin matalalla; alkuinvestointeja ei tarvitse tehdä paljon, toimitiloja ei tarvita, eikä yritysmuoto ole olennaisessa roolissa, vaan toiminta voi käynnistyä esimerkiksi niin sanotun laskutusyhtiön kautta.

Lakeja säädettäessä arvioidaan myös muutosten kustannusvaikutuksia. Tämän muutoksen osalta on arvioitu, että työttömyysetuusmenot lisääntyvät noin 15–18 miljoonalla eurolla vuodessa ja enemmänkin, jos lakimuutos houkuttelee aiempaa enemmän työttömiä aloittamaan yritystoiminnan. Muutoksen hyötyjä on niin ikään arvioitu. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Hyödyt julkiselle taloudelle syntyisivät pitkällä aikavälillä. Ei ole mahdollista arvioida syntyykö uudistuksen kautta niin paljon aidosti uutta yritystoimintaa, että se jollain aikataululla kattaisi suorien etuusmenojen kasvun ja vuotovaikutuksen.”

Tältä osin muutoksen vaikutukset jäävät siis jälkikäteen arvioitaviksi. Ja arvailtaviksi, sillä lakimuutoksen ja mahdollisesti lisääntyvän yritystoiminnan välisen syy-seurausyhteyden toteaminen on mahdotonta.

Otsikon kysymykseen kuitenkin varovaisesti vastauksena: ”mahdollisuus”.